Kotoisia loppuajatuksia

Nyt olemme taas kotona ja ajatuksia on paljon. Tunnemme paljon kiitollisuutta ja olemme onnellisia siitä kuinka kaikki meni niin hyvin. Olemme saaneet paljon ajattelemisen aihetta siitä, millaisen toivoisimme loppukoulutuksen olevan. Muutenkin saimme kokea haasteita, joita olimme kaivanneet koko kouluajan. Opettajat olivat jatkuvasti kanssamme ja keskittyivät täysin opetukseen. Luokan dynamiikka oli mainio, vaikka erityisoppilaita kanssamme olikin.

Matka oli kaikenkaikkiaan herättävä ja ajatuksia mullistava. Saimme molemmat tuulta purjeisiin omiin ammattihaaveisiin ja siitä, minkälaisia toiveita meillä on töiden suhteen. Voimme varmasti molemmat kutsua paremmalla itseluottamuksella itseämme puusepäksi tämän matkan ja kokemuksen jälkeen. 

Molemmat jännittivät reissua myös toistensa kannalta - Miten toisen kanssa jaksaa päivät pitkät? Kuinka toisen kanssa pärjää eri tilanteissa? Mitä jos haluamme eri asioita? Nämä pelot kuitenkin meidän kohdallamme osoittautui täysin turhaksi. Olimme varmasti molemmat myös asennoituneet osittain siihen, että toisen seurassa käyttäytyy paremmin mutta omana itsenämme pysyimme ja niin itkua kuin nauruakin riitti ja ainoastaan hyvällä mielellä! 

Olemme molemmat yhteenääneen todenneet sen kuinka reissuun kannattaa lähteä, vaikka se jännittäisikin hurjasti ja veisi jonkin verran säästöjä. Se antaa niin paljon enemmän kuin ottaa, ja mahdollisuus on vielä saada elinikäisiä ystäviä! Näitä on hauska muistella myöhemmin tulevaisuudessa, sitä kuinka kerran uskalsi ja haastoi itsensä. :) 

Olemme molemmat kiitollisia myös kaikille niille, jotka mahdollistivat tämän reissun ja tukivat meitä koko prosessissa. 

Kiittäen äärettömän onnelliset,

Kristiina & Hanna